Asetu.

Ajattele.

Sallia soljua

sanojen salaisesta sopukasta

Satunnaisten

Osuessa

Pysähtyen hetkeksi,

tarjoutuen poimittavaksi

Koettavaksi

Taas virtaan häviten

Sateessa sanojen

Huuhtoa

Hajottaa yksittäisiksi

äänteet, jäänteet

Järjestäytyä tavallaan

taas,

ajallaan

Ja jatkaa matkaa

Silmän takana

Hyvä juoksee hitaammin

Pehmeä peitto

  • 1/5

    Kajastavia lyhtylamppuja

    Voi, miten voikaan

    toisen tekemä

    toisen tuoma, toisen luoma

    suloinen sokeri silittelee sieluni ihoa

    Lakka pääsee syvemmälle,

    vanhana tuttuna koskettaa ajatonta osaani

    Aurinkoa säilönyt jumaltenjuoma antaa luvan laskea hieman

    Tajuntani valuu

    ylettyy, kurkottuu

    täyttäen koko huoneen takanani

    jatkuen ikkunan läpi

    ainakin sinne mihin lampun valo näyttää

    Niin on kauniiksi suunniteltu

    kauniiksi ajateltu

    kauniiksi rakennettu

    kauniiksi haalittu ja hankittu

    kauniiksi käytetty

    kauniiksi eletty

    Majakka

  • 2/5

    notkuvia torneja

    jäämiä eilisen

    jäämiä yhteisen

    annan hetken virrata,

    kunnes lämpö hellii ihoani

    Katson miten vesi syöksyy,

    ensimmäisten räiskähtäessä

    äänekkäämmin

    jatkuen tasaisena kohinana

    Terävä kilahdus herättää aistini

    posliinin kosketus toiseen

    metallin soittaessa lautasen reunaa

    näen kirkkaammin

    tippa

    smaragdinvihreää

    lipuu pienessä pyörteessä purkautuen ohueksi nauhaksi

    kunnes harjakset ottavat vallan

    auttaen veden ja aineen iloiseksi vaahdoksi

    taipuisat piikit myötäilevät astian muotoja

    irroittaen ylimääräiset,

    jättäen pinnan säihkyväksi

    paljastaen taas kauniit kuviot,

    valon tanssittaessa kristallia

    Kumartaen,

    hyppää vetreänä paikalleen,

    odottamaan seuraavaa kierrosta

    Kun viimeinenkin on saatettu

    annan veden ja aineen,

    jäämien,

    vaahdon,

    syöksyä pyörteeseen ja kadota syvyyksiin

    Ilmassa leijuu saippuakupla

    sateenkaaren väreissä

    voin melkein maistaa sitruunan

    tai limen

  • 3/5

    Punaisia taloja, pilvissä

    pumpulisia puhdistuslaitoksia

    Ympäri yhteistä palloa

    vaaleanpunaisista savupiipuista

    oranssia savua

    jalostuen keltaisiksi haituviksi

    tiivistyen taivaan sinessä salamoiksi, jotka rakastavat täsmäiskuja

    loput kultapölynä sateen mukana

    imeytyen vihreään, ruskeaan

    järjestäytyen iloisesti ytimessä

    viivojen vapaus

    seurata ystävällisiä muotoja

    Yhdessä

    asuu Kulta ja Lanka

    ja rakkaudesta kutomiseen

    Kulta tanssittaa Lankaa ympäri taloa

    etsien sopivia yhdistelmiä

    erivärisistä huoneista

    Pulppuavaa keltaisen kaveriksi

    Loimu kietoutumaan toisen samanlaiseen

    Entäs nuo surun sammuttamat,

    niputetaan ne yhdeksi?

    Tärisevät silkkisiin silmukoihin

    Siellä vierailee paljon kultaista kansaa

    Ei ne kullattuja oo, päinvastoin,

    mutta ytimissä samaa,

    kultalankaa

    Ja oranssi syöksee tähtiä taivaalle!

  • 4/5

    Hajottajat

    Näkyvimmät uudistujat

    elinvoimaiset kukoistajat

    aurinkoiset kannattelijat

    ihastuttavat vastuunkantajat

    Kumartavat sille mikä ei näy

    unohtamatta ainuttakaan kiertoa,

    kiitollisena luovuttaa kaiken

    josta voima jo mennyt

    ilolla irrottautuu

    Tämä eloton, ylimääräinen

    herättää monijalkaiset,

    äkkiseltään epämääräiset

    Valmistautuvat jo

    Katseen alta piilossa, ketterästi varjoissa

    ei niin helposti löydettävissä,

    mutta ehkä kaikissa meissä

    Voi niitä tavata jos malttaa odottaa

    antaa aikaa

    kuunnella hämäräistä

    pitäytyä pimeässä

    kurkata rohkeasti mullan alle

    kaivautua syvemmälle

    Kun silmä tottuu hämärään,

    voi nähdä järjestelmän,

    kuulla vaimean tahdittajan,

    joka rytmittää puurtajia

    on lokeroita, rasioita

    nimettyjä laatikoita

    järjestyksessä

    rangattomat, kaksijalkaiset, kasvikunnan pikkuiset

    Siellä ne hajottaa, purkaa

    pilkkoo pinemmiksi,

    siirtelee,

    kehittelee turhakkeista

    elinvoimaa

  • 5/5

    Sateelta suojassa

    Lymyää

    Kuunnella taukoamatonta

    Katsella kuhisevaa, kahisevaa

    ropisevaa, rapisevaa

    Sallia soljua

    sanojen salaisesta sopukasta

    Satunnaisten

    Osuessa

    Pysähtyen hetkeksi,

    tarjoutuen poimittavaksi

    Koettavaksi

    Taas virtaan häviten

    Sateessa sanojen

    Huuhtoa

    Hajottaa yksittäisiksi

    äänteet, jäänteet

    Järjestäytyä tavallaan taas,

    ajallaan

    Ja jatkaa matkaa

  • 1/4

    Kasvottomien kadulla

    vilahtavat kasvot

    näen sinut

    - olethan kaltaiseni

  • 2/4

    Raapii keuhkoja

    Rasittaa

    Pakkasen kuulee kengän alla

    päkiät rutussa

    kiviä kantapäissä

    kipakka kipu vatsanpohjassa

    Tuun kotiin ja kuorin sydämen muotoista perunaa

  • 3/4

    Kestää tovin. Koodi pois käytöstä, jotta paikkaansa hakevien elämänjano kohdistuisi toisaalle.

    Sähäkät rullaukset kaartavat kulman takaa.

    Tutulla kaavalla. Pesut- nopeasti- ja matkaan.

    Saan kuitenkin luvan tiskata sillä aikaa kun sutii poskipäät.

    Uusi patja paketissa. Kasvatusäiti toi.

    Ehtii sen toisella kertaa.

    Parit henkoset helpotusta. Eihän tätä edes huomaa, kysyvät pälyilevät olkapäät.

    Savu tervehtii vaahtoa tiskialtaassa.

    Pikkukivet vierivät muhkuraisella jäällä. Helpommin pyörätuolilla kuin ilman. Vedän huppua tiukemmalle. Viima se osaa, puikkelehtia lankojen välistä. Ilmassa marketin makeaa saippuaa.

    Hissillä hämärään tuulitunneliin. Viimeiset kantapäät vielä ovenraosta.

    Turha juosta. Juna vie äänet pois.

    Käännän selän vasten.

    Betoni hohkaa koleaa.

    Tupakka kuuluu tänne.

    Jättää vielä sentin seuraavaan ja tumppaa toiseen askiin.

    ——————

    Leipäpussin rapina.

    Viskaa viipaleen vehnää kivetykselle.

    Niitä on kolme.

    Sepelkyyhkyjä.

  • 4/4

    Alasti.

    Kallion kannatellessa kaiken kadottanutta.

    Vesinorojen sulaessa virtaan.

    Sateen häikäistessä näön vieden.

    Kaikesta mitä nähty on.

    Pelkkää kirkkautta.

    Kipeästi tunkeutuen läpi kehon.

    Hajottaen kaiken kuonan ravinnoksi syntyvälle.

    Ei valittu eikä toivottu. Väkisten vastaanotettu.

    Siihen hajotettu.

    Herää kuulemaan,

    sen mitä ei tiennyt.

    Ja vihdoin, sulaa kyyneliin valosateen.

  • 1/5

    Sivujuonet

    alkaa löytää pääkadulle

    Kärrypolut

    vaihtuu valtateiksi

    pikkupurot, huomaan muuttuneen

    Ja laineet poukaman

    tyrskyiksi valtameren

    tähtitaivaankin tulleen

    lähemmäksi

    Orionin miekan siirtyneen

    On aika.

  • 2/5

    niputtaa yhteen

    sietää sähköä

    tuntee kokonaisen

    ja ajoittaa

    oikein

  • 3/5

    Joka laittaa nesteet liikkeelle

    pitelee kalliota

    silittelee ilmavirtauksia

    Herättää halun

    Suojella

    Koskettaa

  • 4/5

    Hurisee laite

    Nukkuvat rakkaat siellä

    Sykkivä sielu

  • 5/5

    Kun korvat kuulee,

    Katse on näkevä

    Ja kauneuden viestijät,

    Liikuttajat,

    ylettyvät irroittamaan sielun mahlaa

    syvältä sydämestä

  • 1/5

    Pilvi laskeutui hengitysilmaan

    niin että ei ollut enää naapuritaloja

    Ja tie loppui jo ennen seuraavaa katulamppua

    Mutta oli hyvä hengittää. Vettä.

  • 2/5

    Ilmava, pehmeä

    Kokonaan ympäröivä ja ylettyvä

    Tässähän voi vaan olla

    Mestarikätilön kapalossa

    Vauvan kainalossa

  • 3/5

    Upota meren syliin

    Kohota pilviin

    Suru sulattelee vielä

    Aallot poimuttavat rantaviivaa

    Linnut laulavat silmukoita sydämestä

    Männyt hymähtelevät hyväksyvästi

    Kuusien kätköissä,

    koivut kutsuvat kukkimaan

    Raottaa kuoren alta

    hiipii hiljalleen

    itkee kultasoittoa sinen

    Satakieli soi

  • 4/5

    Sitä oli ilmassa,

    sisässä,

    ympärillä

    Sähköiset säikeet viestivät jotain,

    joka tuntui oikealta.

    Mutta mieli pläräsi tiedostoja

    Ei tiennyt,

    mihin tämän laittaisi,

    täyttyi laajenevista kuvista,

    jotka ylsivät maahan asti

    Kuin sielu vastaisi jo,

    ennen kuin ehdin mitään

    Kuin olisin jo ymmärtänyt,

    vaikken mistään tiennytkään

    Kuin olisi lempeästi laskettu tilaamme,

    höyhenenkeveitä

    Sanat alkoivat soittamaan säveliä

  • 5/5

    Vihdoinkin

    Suolavettä,

    kyynelnestettä,

    jaloa eritettä

    Kuonasta puhdasta iloa!

Joskus,

kun sade on huuhtonut sydämen syvimpiä

kun sydän on paikoin puhdas

voi ehkä kuulla,

Sen,

joka laskeutuu hiljaiseen sydämeen.

Sen,

jota ei voi jakaa, ei antaa,

mutta levittäytyy kulumattomasta lähteestä.

Onni on sen,

joka

tämän onnistuu kätkemään

Onni on sen,

joka

oppii karsimaan,

niittämään ja leikkaamaan,

löytämään

oikeita ravinteita,

oppii suojaamaan,

turhilta,

katseilta, jotka lukittunut ihmismieleen,

oppii huolehtimaan,

tilasta sydämessä

Kuorrutettu rakkaudella

Tipahdit jostain

En tiedä mistä, et samasta versumista.

Näytit näkemätöntä.

Luulin, se vain lauseita,

optimististen hattaroita.

Mutta todistit sen,

ihan vain elämällä,

pystyy siihen kyllä.

Näytit sen

kädestä pitäen

miten elää vapaudesta.