
Asetu.
Ajattele.

Sallia soljua
sanojen salaisesta sopukasta
Satunnaisten
Osuessa
Pysähtyen hetkeksi,
tarjoutuen poimittavaksi
Koettavaksi
Taas virtaan häviten
Sateessa sanojen
Huuhtoa
Hajottaa yksittäisiksi
äänteet, jäänteet
Järjestäytyä tavallaan
taas,
ajallaan
Ja jatkaa matkaa
Silmän takana
Hyvä juoksee hitaammin
Pehmeä peitto





Joskus,
kun sade on huuhtonut sydämen syvimpiä
kun sydän on paikoin puhdas
voi ehkä kuulla,
Sen,
joka laskeutuu hiljaiseen sydämeen.
Sen,
jota ei voi jakaa, ei antaa,
mutta levittäytyy kulumattomasta lähteestä.
Onni on sen,
joka
tämän onnistuu kätkemään
Onni on sen,
joka
oppii karsimaan,
niittämään ja leikkaamaan,
löytämään
oikeita ravinteita,
oppii suojaamaan,
turhilta,
katseilta, jotka lukittunut ihmismieleen,
oppii huolehtimaan,
tilasta sydämessä
Kuorrutettu rakkaudella
Tipahdit jostain
En tiedä mistä, et samasta versumista.
Näytit näkemätöntä.
Luulin, se vain lauseita,
optimististen hattaroita.
Mutta todistit sen,
ihan vain elämällä,
pystyy siihen kyllä.
Näytit sen
kädestä pitäen
miten elää vapaudesta.